...kertoo noin tiivistettynä Remun kuulumisista kesän aikana. Remuhan onnistui saamaan nometreeneissä ilmeisesti järviruokon tms. palan silmäänsä sillä seurauksella, että eläinlääkäri reissuhan siitä sitten tuli. Koira piti rauhoittaa nukuttamalla ja roska raaputtaa pois sarveiskalvon pinnasta, silmätippa- ja särkylääkekuuri siihen vielä lisäksi. Tämän episodin johdosta Remun Laukaan ja  Pieksämäen nomekokeet jäivät väliin...kyllä pikkasen harmitti, mutta minkäs teet. Eli jos joku on ihmetellyt meidän koereissuja Rovaniemelle ja Saloon niin siinäpä se syy.... Remu käväisi särkylääkekuurin jälkeen uudelleen hierottavanakin ja ainakin osa sen jumeista saatiin pois, ohjeena olisikin itse hieroa koiraa ja laittaa koira venyttelemään makupalan avulla...se tahtoo kummasti aina unohtua...

Rovaniemellä käväistiin kisaamassa elokuun puolessa välissä, majoituttiin Ranualla  ja siis hetki leikittiin turistia, kuten kuvista näkyy...

Itse koe-maastot olivat kyllä upeita ja sääkin sattui suosimaan, eli oikein kaunis aurinkoinen muttei liian kuuma elokuinen aamupäivä koepaikalla viivyttiin.

Remu oli kuulemma jonkin sortin nähtävyys, kuulema vuoden 1998 jälkeen ei heidän järjestämissä nomekokeissa ole avoimessa luokassa tolleria kisaillut...

..ja olisihan sitä tietysti voinut vähän paremmakin esityksen antaa...kaikki riistat Remu haki mitä pitikin, jopa korpinkin toi lintu silmillä kuten kuvasta näkyy;) mutta ohjaus oli Palanderimaista pujottelua eikä kuunnellut pilliä kunnolla, sekä markkeerauksissa unohti toisen heiton (eli ohjaamalla linnun löysi ja meinasipa kiivetä veneeseenkin, kun ohjaaja ohjasi tiettyyn suuntaan...kylläpä silloin teki ohjausta suoraviivaisesti...)

Tuloksena siis AVO3, ja koepöytäkirja kertoo karua kieltään (kun se viimein postin kautta itsellemme saimme....) Tuomarina kokeessa oli Risto Heikkonen

Haku: tekee itsenäistä hakua

Ohjattavuus:saisi kuunnella paremmin ohjaajaa

Paikallistamiskyky:näkee molemmat heitot, koira unohtaa ensiksi heitetyn

Riistan käsittely:hyvä

Muut ominaisuudet:rauhallinen passissa ja laukauksissa

Yleisvaikutelma: varmalla tavalla työskentelevä koira, joka kuitenkin unohtaa markkeeraustehtävän toisen riistan. Tämä laskee palkintosijaa

Tollerinome oli tänä vuonna Salossa ja pitihän se Kiharakerhon lahjoittama "ennenkuin cup" kiertopokaali viedä ajatuksella, että toivottavasti sitä ei tällä kertaa meille tule....

Remuherra into piukeana menossa kokeeseen.

Lieneekö tässä kuvassa se kuuluisa vaihto lokki, minkä Remu nokkelana poikana hakuruudussa vaihtoi...? Siinä vaiheessa oli meinaan sellainen tunne, että tämä oli muuten tässä, kiitos ja näkemiin.....

Piti kotona yrittää keksiä jotain erilaista poseerauskuvaa, kun kuulema blogin päivittäjällä on aina niitä samanlaisia.....

....mutta tässä tätä perinteistä mallia nyt sitten kuitenkin tulee;))

Tollerinome Remun kohdalla meni siis hyvin ja paremmin olisi ilman vaihtareita mennyt. Tuloksena siis AVO2 ja kotiin tuomisina oli kuvassa näkyvät kiertopokaalit ja maljakko. Remu oli siis vuoden 2011 Tollereiden NOME-MESTARI, paras Avo-luokan koira sekä palkittiin parhaasta avoimenluokan yhteistyöstä. Päivä oli pitkä ja mielellään oltaisiin lähdetty kotiin aikaisemmin, jostain kumman syystä meitä ei oikein päästetty lähtemään...

Fiilikset siis ovat kuvanlaiset, makealta maistuu ja makealta Remusta maistui meidän eväsleivät, jotka se ennen omaa suoritustaan autossa kaivoi kassista....

Koepöytäkirja on pikkasen parempaa luettavaa kuin Rovaniemellä, tuomarina Risto Heikkonen.

Haku: tekee itsenäistä hakua

Ohjattavuus: saadaan melko helposti ohjattua riistalle  (pakko itsekkin sanoa, että se oli Remulta ja isännältä nappi suoritus)

Paikallistamiskyky: näkee molemmat heitot ja noutaa molemmat.

Riistan käsittely: koira vaihtaa riistan sekä toivoisin spontaanimpia riistan ylösottoja

Muut ominaisuudet: rauhallinen passissa ja ammuttaessa

Yleisvaikutelma: hyvin kokeen tehnyt koira jolla pienet puutteet riistan käsittelyssä laskevat palkintosijaa.

...sillä tässä se nyt on! Pokaali hienosta Nomekisasta Leppävirralla paahtavassa helteessä lauantaina 3.7.10 ja tuloksena siis ALO1. Kyllä sitä on muutaman kerran yritettykin...

Koepäivä oli tosiaan helteinen ja parivaljakko aamulla kotoa lähti klo 8 ja pääsivät viimein omalla vuorollaan suorittamaan tehtäviä klo 15, niin täällä kotona hiipi jo pieni epäilys, josko Remu ei kuumissaan jaksa tehdä tehtäviä osaamallaan tasolla....mutta näin se vain yllätti. Yleensä haku on heikoin alue, mutta nykyisin heikoimmaksi alueeksi on muodostunut markkeeraus, siinä kun Remu yrittää etsiä riistaa tai damia silmillään ei niinkään käytä tuota punoittavaa nenäänsä;)

Remulta jäi siis yksi markkeerausriista noutamatta, mutta muut tehtävät tuomarin mielestä suoritti sillä tasolla, että pääsi jäljelle..ja niin vain se kani tällä kertaa tuli sieltä jäljen päästä.

Tehdystä työstä täytyy saada kunnon palkka, ja niin vain hampurilainen hymynaamalla odotti Remua kotona. Ja kyllähän me omistajatkin ollaan tässä oltu hymyssä suin....

Remun kanssa mietinnässä on nyt mihin kisoihin osallistutaan ja missä lajissa, samoin näyttelyt on avoinna...kyllähän mieli tekisi sitä viimeistä sertiä metsästämään...

"Tuolla menee joku, en mä nyt kerkee sun kameraa tuijotella..."

"No, hyvä on...pidetään tätä ruusuketta nätisti suussa...onks pakko...ota se kuva äkkiä..."

" Tää on kivempaa näin, mutta älä luule et katon vieläkään kunnolla kameraan.."

" Vapaa...mä en kestä noita kuvaussessioita...!!"

Eli tämmöistä herkkua Remulle Jämsässä 6.6 tarjoiltiin... Remu oli PU2 ja koska ekaksi tullut koira oli jo valio, niin meille tarjottiin mahdollisuutta ottaa serti vastaan, ja kiitos kyllä, meille kelpaa serti oikein mainiosti. Edellinen serti nimittäin on jo vuodelta -07 ja jos samaa tahtia jatkuu niin ennen veteraani-ikää sitä voisikin Remusta tulla vaikka valio...;)

Arvostelu oli ihan Remun näköinen, tosin mainintaa kookkaista korvista ei tällä kertaa ollut. Seuraavat näyttelyt lienevät ehkä Tollershowssa tai Mikkelissä, nome-kokeet ovat heti heinäkuun alussa ja tokokokeitakin olen varovasti katsellut "sillä silmällä", mutta antaas nyt ajan kulua, tiedä tässä mitä kaikkea sitä innostuksissaan tuleekaan tehtyä ja sitten kenties kaduttua...mutta huomenna leireilemään Himokselle Tollerileirille ja näkemään tuttuja.

Tässä hän nyt sitten on...kanien kauhu...oisko tää nyt sitten se tollerimainen ote kanista, vai mikä?

Tässä sentään on tuo ote edes vähän sinne päin..

"joo, joo, näytä sä se suunta, niin mä haen sieltä jotain tai jätän sitten hakematta....

Eli Remulle sunnuntaina 30.5 Siilinjärveltä Nome-b alo2-tulos, pääsi jäljelle, mutta....kania ei sitten millään tyylillä enää tullut sieltä jäljen päästä. Ykköstulos oli siis harmittavan lähellä, mutta tähänkin tulokseen on oltava tyytyväisiä, sillä nomeilu ei ole missään vaiheessa ollut Remulle helpoin ja halutuin laji, milloin koe on keskeytynyt riistasta kieltäytymiseen tai puutteelliseen/haluttomaan hakutyöskentelyyn. Eikä ole muistista vielä pyyhkiytyneet ne ajat, jolloin kotipihassa treenatessa nähdessään variksenraadon karkasi Remu kiireen vilkkaa naapuriin, ettei vaan tarvitse moista yökötystä suuhunsa ottaa, on naapureiden ihmetykseksi ollut varis/kanikarusellia, riistaa sukassa, lokin siipiä damissa ja on niitä lokin siipiä kaivettu kukkapenkkeihin jne.

Eli jotain edistystä on siis tapahtunut parempaan suuntaan tuon riistahalukkuuden suhteen. Voihan se olla että, vaikka nomeen ei varsinaisesti panosteta niin Remu saatetaan nähdä vielä tänäkesänä jossain nome-kisoissa, mene ja tiedä;)

Remulla oli myös reilu viikko sitten kolmas WT-startti Muuramessa, josta niinikään tuliaisena oli jälleen tulos, eli avo2. Ei lainkaan hassummin, kaikki tarvittavat damit siis löytyivät, varmuutta tiettyihin juttuihin pitää vielä saada ja mitä muutakaan, kuin treenata lisää;) lisätreeniä ainakin jossain muodossa tulee sitten leirillä viimeistään, minne ei enää ole pitkä aika.

Remun kanssa suunnataan ennen leiriä vielä näyttelyyn Jämsään, muita kokeita ei suunnitelmissa nyt...ainakaan kesäkuussa....

Kiitokset Remun kuvista Raminille!

.... tai millä sitä nyt oikein selitellään.... alla oleva kuva kyllä parhaiten kuvastaa meidän lauantaisen toko-kokeen fiiliksiä...

eli mikä lie ohimenevä tilapäinen mielenhäiriö saanut emännän ilmoittamaan Remun kisaamaan tokossa, tuloksena alo3 ja 136,5 pistettä.  Koe alkoi ihan hyvin, paikkallamakuukin onnistui vaikka kaksi käskyä joutuinkin antamaan ja vaikka samassa ryhmässä olikin muuta härdelliä, niin Remu hienosti kesti paikoillaan ja makuuasennossa. Hallissa oli tosi kuuma, vaatimattomat +26 astetta, mielestäni Remu oli ihan hyvin ns. hereillä ja vireessä ennen meidän yksilöliikkeitä. Seuraaminen taluttimessa sujui, pientä loittonemista juoksuosuudella. Seuraaminen vapaana alkoi hyvin, juoksuosuuskin ok, mutta sitten olisi vielä pitänyt jatkaa liikettä...emäntä jatkaa kävelyä mutta mitä tekee Remu? sen mielestä seuraaminen sai riittää ja se sitten vaihtoi liikkeen seuraamisesta liikkeestä seisomiseen.....kääk, siinä vaiheessa emännällä valuu kaikki toiveet hikenä kivituhkaan siitä mahdollisesta hyvästä tuloksesta...Remu vaan edelleen seisoo ja katsoo ihmeissään kun yritän saada sitä vielä mukaan seuraamaan, että enkö mä tajua, ei tästä seisomasta oo ennenkään saanut lähteä liikkeelle...huoh ja nolla pistettä! Muut liikkeet menivät sitten melko tasaisesti, luoksetulossa se kurkki jotain taaksepäin ja tuli jolkottaen hitaasti sivulle, sekä hypyssä kolautti jalkansa lautaan. Että näin, ei siinä selittelyt auta, kun ei osata tarpeeksi niin sitten ei! Emäntää kyllä näköjään jännittää kisa kisalta enemmän, ja se mistä olen hyvilläni, on se ettei koira ja emäntä ihan täysin lamaantuneet pieleen menneen seuraamisen jälkeen. Jotain meidän seuraamiseen on nyt tullut, koska sunnuntaina oli tilaisuus ohjattuna käydä tokoilemassa ja seuraamista kokeilla, niin siinä ilmeni vähän samanlaisia elementtejä kuin itse kisassa, koira jäi taakse seisomaan ja ihmettelemään. Mutta annas olla kun Remu tietää, et palkkaa on tulossa niin sitten se kyllä seuraa vaikka kuinka tiiviisti...tollo mikä tollo...tai kukapa sitä työtä tekee palkatta;)  Me taidetaan pitää Remun kanssa noista toko-kisoista näppimme nyt erossa ja tokoilla ihan omaksi iloksemme....

Kyllä se tollo jotain osaakin...isäntä ja Remu olivat helatorstaina Korpilahdella WT-kokeessa ja sieltä oli hienosti tuliaisena AVO2 tulos ja 54 pistettä, jihaa, parannusta edelliseen kokeeseen! Seuraavat kisat onkin sitten jo tulevana sunnuntaina ja kuun lopulla bonuksena Nome-startti, jossa tavoitteet eivät ole niin korkealla kuin tuossa WT:ssä.

...itse asiassa oli se kyllä vähän enemmän kuin kiva, ohjelmaan kuului Remulla kevään ensimmäinen startti WT:n avo-luokassa sekä näyttely Puumalassa.

Sää ei vappupäivänä ollut mikään paras kisailla ulkona vesisateen ja tuulen keskellä, mutta niin vain Remu onnistui nappaamaan ensimmäisen tuloksen avoimesta luokasta ja siihen olemme todella tyytyväisiä, koska lajin luonteeseen liittyen yksi nollille mennyt rasti vie koko kisan nollille.  Remun ongelmaksi ja kompastuskiveksi muodostui ensinnäkin tehoton lähihaku ja sitten ne surullisen kuuluisat märät & hiekkaset damit.... Eihän nyt suuhunsa voi ottaa mitä tahaansa likaisia dameja vaan niitä pitää ensin tassulla leipoa ja siirtää, yrittää ottaa suuhun, taas tassulla liikutella, istua ja ihmetellä jne. Mutta jotakin lienee pienessä päässä kuitenkin liikahtanut, koska oli nämä hiekkaset damit piiitkän houkuttelun jälkeen palauttanut.... muutoin tehtävät ja rastit Remu oli suorittanut omaan tasoonsa nähden ihan hyvin ja niimpä pitkän päivän päätteeksi tulokseksi tuli 41 pistettä ja AVO3-tulos.  Ei liene epäselvää mitä Remu lähiaikoina harjoittelee (itse asiassa kävi jo kokeilemassa)....eli meillä tehdään hiekkakakkuja...siis noudetaan hiekkaisia dameja, palloja jne.

Sunnuntaina olikin sitten Puumalan ryhmänäyttelyn vuoro. Tuomarina oli Jaana Hartus, jolta Remu on aiemminkin saanut hyvän arvostelun, niin kävi tälläkin kertaa eli vaaleanpunainen nauha ja PU3 sijoitus, tosin sitä mitä me eniten himoitsemme emme tälläkään kertaa saaneet....mutta koska eri ei ole Remulle itsestään selvyys niin tulos on meille mieluinen. Kas kummaa, jälleen kerran sai Remu maininnan hieman kookkaista korvista...

Remun suunnitelmiin kuuluu WT-kisa helatorstaina, ehkä tokoilu puolivälissä toukokuuta ja eräs muu koe toukokuun lopulla. Seuraava näyttely onkin sitten kesäkuussa Jämsässä ja sitten ollaankin lähellä leiriajankohtaa.

Tokoilun suhteen saimme todella hyvää harjoitusta paikkamakuuseen, kun Remu oli viime kisoissa lisäkoirana VOI-luokassa ja makasi kahden muun uroskoiran välissä 4min paikoillaan, joten ehkä se kestää sen 2 minuuttiakin...toivottavasti.;) Tulevana viikonloppuna päästään osallistumaan tokon koulutukseen kisailevien ryhmässä, josko näillä eväillä sitten päästään eteenpäin.

... eli meidän dumpo käväisi piiitkästä aikaa näyttelyssä Kerimäellä, ja sieltähän tuo maininta kookkaista korvista jälleen kuultiin...;) mutta sehän me jo tiedetään, muu arvostelu on mukavaa luettavaa ja vaikka serti oli lähellä ja samalla niin kaukana..niin vaaleanpunaiseen nauhaan, PU3-sijoitukseen ja varasertiin olemme todella tyytyväisiä.

Mukana näyttelyssä oli myös veljen pystykorva Hupi, joka ensikertalaisena ensikertalaisen esittämänä menestyi niin ikään hyvin ollen JUN ERI, JUK1, PU2 JA VARASERT.

Lunta näillä korkeuksilla on ollut riittävästi, kuten ajoittain myös pakkastakin, joten erinäiset treenit ovat välillä olleet sisätiloissa hyvin lyhykäisiä. Onneksi ollaan kevättä kohti menossa ja uloskin pääsee touhuamaan kaikenlaista. Remun kanssa olemme nyt keskittyneet tokon paikkamakuuseen, jota eri menetelmin yritetään saada varmaksi mm. treenamalla mahd. paljon erilaisten häiriöiden alla kuten kaupan pihassa, kotona, hallissa jne. Häiriönä saattaa olla muut ihmiset, lentävät herkut ja pallot, pikku hiljaa pitänee yrittää taas harjoitella muiden koirien kanssa. Kisoihin mennään, mutta milloin niin siitä ei nyt oteta paineita...;)

Niin ne vain vuodet vierii ja meidän koiruus se täytti tänään jo neljä vuotta....

Tälläinen pieni tolleripoika meille kotiutui maaliskuussa -06....

..ja tässä samainen tolleripoika jo isoksi kasvaneena kakkunsa ääressä. Sen verran tottelevaiseksi on saatu opetettua, että vaikka ahne ruualle onkin niin käskystä voi herkkujen vieressä istua;)

Katselin tuossa menneen vuoden kirjoituksia ja vuosi sitten ei mitään luvattu, joten suunnitelmat ovat siltä osin toteutuneet. Viime vuoden ehdottomasti paras  ja mieleenpainuvin kokemus oli Remun ensimmäinen alo1- tulos WT-kokeesta ja kyllähän paljon muitakin hyviä hetkiä vuoteen on mahtunut. Emäntäkin uskaltautui kokeilemaan toko-kisoja, lienee siinä sivussa saanut vähän tokokärpäsen puremaakin...

Tälle vuodelle voimme nyt julkisesti asettaa ainakin pari tavoitetta, jotka toivon mukaan myös saamme toteutumaankin jossain vaiheessa; eli saada WT:ssä avoimesta luokasta tulos, tähtäimenä tietenkin se himoittu ykköstulos...

sekä saada tokossa ongelmat ratkaistua ja saada vihdoinkin alo1-tulos ja päästä siirtymään siinäkin avoimeen luokkaan....

Näyttelyissä käydään muutamissa pyörähtämässä ja kuulemassa mitä mieltä kukakin tuomari Remusta on, mutta sillä saralla ei varsinaisesti suuria odotuksia ole. Kaikista tärkeintä tulee kuitenkin olemaan että Remu pysyisi mahdollisimman terveenä ja touhukkaana pallohulluna kuten tähänkin saakka.

Vaikka nyt pakkanen paukkuu ja iltaisin on pimeää,  eikä ulkona välillä voi pitkiä aikoja olla, niin silti Remukin pukee ylleen huomioliivin ja immeiset itselleen tyylikkäät otsalamput ja eikun iloisella mielellä lenkkeilemään;)

...on nyt meidän tokoilussa enemmän kuin tosiasia. Tänään meidän tokoilut kaatuivat tuohon samaan ongelmaan kuin viimeksi, tosin Remu noustuaan ensin istumaan, nousi seisomaan ja otti pari askelta...siinä vaiheessa tuomari sanoi kytke koira tai älä kytke, se pysyy näköjään paikallaan... Remu meni takaisin istumaan ja istui loppuajan korvat luimussa, aivan kun mieleen olisi tullut "et tässä ei vissiin saanutkaan tehdä näin"... Loppuliikkeet menikin samalla tavalla tasaisesti kuten viime kisassakin. Eli saatiin 151 pistettä ja II-tulos. Motivaatio tokoiluun on tällä hetkellä hakusessa, pidetään joulutauko rauhassa ja otetaan ensivuoden tavoitteeksi laittaa tuo paikallamakaaminen kuntoon...ja sit yritetään tavoitella sitä ykköstulosta jossain kisassa... niin minunhan ei pitänyt kisailla lainkaan Remun kanssa tokossa... mutta nykyisin sen kanssa on kiva treenata kun tiettyjä asioita on loksahtanut hyvin kohdalleen ja into olisi päästä opettamaan avoimen luokan liikkeitä, vaikka niistä on noutoa ja kaukoja opeteltu pitkin matkaa koko ajan kuten myös ylemmistä luokista ruutua ja metallikapulan noutoa. Katsellaan, en vielä taida kuitenkaan heittää kirvestä kaivoon...

meinaan tokokisat sekä WT:ssä avoin luokka...

Aloitetaan kuulumisten kertominen tuosta sunnuntaisesta WT-kokeesta, jossa Remu tosiaan starttasi nyt ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa, tuloksena nollat kahdelta eri rastilta... ensimmäinen nolla napsahti kun Remu karkasi tuomarin sanoihin "numero 20" kun oli ennen sitä kestänyt paukut ja damin heittämiset paikoillaan istuen hienosti ja kun isäntä komensi koiran takaisin niin nollahan siitä napsahti, jälkeenpäin mietittynä olisi pitänyt antaa mennä vain...hmmm..meidän koira osaa numerot...positiivista ettei karannut paukkuun;) ja toinen nolla oli napsahtanut kun jäi markkeerausdami löytymättä...mutta, mutta vaikka epäonnistumisia tuli, jäi kokeesta kuitenkin hyvä mieli koska myös niitä onnistumisia oli matkan varrella, koira seurasi (toisin kuin edellispäivän tokoilussa) ja oli piippailematta liikoja ja teki kuitenkin innolla ja oman osaamisen tasolla tehtävät.

Lauantaina oli vuorossa emännän jännittämisen vuoro, ensimmäiset kisat koiran kanssa ja lajina tokoilu, onneksi kisat oli omalla paikkakunnalla, ettei tarvinnut kovin pitkää matkaa matkustaa.Remu oli jo ennen kisoja alkanut oireilla seuraamisen suhteen, jätätti ja seuraaminen oli väljää, mutta kisoihin mentiin ajatuksella "lopputuloksella ei väliä, kunhan emäntä saa kisakokemusta". Ja sitä todellakin sain...alokasluokassa koiria oli 23, joten aikaa odotella omaa vuoroa oli runsaasti, myös paikallamakuun ja yksilösuoritusten välillä. Ensimmäiset liikkeet menikin hyvin, mutta se seuraaminen...kääk...ja hävetys...olisi pitänyt olla varmaan jälkiliina...sitä liikettä ei hihnassa ja vielä vähemmän ilman hihnaa voinut sanoa seuraamiseksi, joten todellakin olimme ansainneet nollat noista liikkeistä! Muut menivät kaiketi sinne päin, liikkeestä maahanmenossa luulen maahan menon olleen hidas, koska se oli noiden seuraamisten jälkeen heti. Ja se jännitys...varmasti tarttui myös koiraan ja teki senkin epävarmaksi sekä ulkokenttä toi omat haasteensa. Kehässä en pisteitä nähnyt mitä saatiin ja olikinkin ihan varma, ettei meille kovin paljon pisteitä tullut, joten siinä mielessä iloinen yllätys alo3 oli, että tästä voi vain parantaa. Nyt yritetään saada seuraaminen kuntoon ja periksi ei vielä sen suhteen anneta, kyllä me vielä kisoihin mennään jossain vaiheessa

TollerShowssa piipahdettiin Jämsässä myös, jossa ei suurta menestystä tullut, se tuttu EH jälleen kerran, tosin hyvän arvostelun kera. Emäntä harrasti siinä samalla talkoilua, ja mikäs sen mukavempaa, siellähän se päivä menee tuttuja tavatessa ja koiria ihastellessa huomattavasti paremmin.

Tämänpäiväisessä Mikkelin näyttelyssä vihdoin pitkän punaisen kauden jälkeen väri vaihtui vaaleanpunaiseen, eli Remu sai arvosteluksi ERI ja oli PU3! Arvostelu oli mukavaa luettavaa ja viimeinen lause siitä "esitellään hyvin" menee täysin Suskalle, joka ystävällisesti jälleen esitti Remun ja Remu myös liikkui ja seisoi venkoilematta ylimääräisiä. Jes!

Muutoin Remun elämään ei tällä hetkellä ihmeitä kuulu, seuraava näyttely onkin sitten Toller Showssa johon emäntä menee myös talkoilemaan, ilmoa laitettu menemään myös Wt-kokeeseen elokuun lopussa ja jotain muuta pientä mietinnässä.

Nomekokeisiin ei näillä näkymin tänävuonna enää yritetä, tosin riistaa ei olla unohdettu vaan silläkin treenataan välillä. Isäntä tässä jokin aika sitten toi kotiin kuistille lokin siipiä kuivumaan, tarkoituksena tehdä niistä siipidameja...no, Remu sitten kerran tuli kuono mustana ulkoa sisälle, meni uudelleen ulos, nappasi yhden siiven suuhunsa ja siinä vaiheessa isännälle välähti kuinka noita siipiä ei ole kuin kuin yksi enää neljästä jäljellä....Remu sattui itse kulkemaan kukkapuskassa ja siellähän se valkoinen siivenkärki olla möllötti haudattuna multaan...ja yksi edelleen kateissa...lieneekö siis hyvä vai huono asia näiden hautaaminen...? Saman kohtalon oli kokea harjoituksista saatu kokonainen lokki, mikä niin ikään oli kuivumassa kuistilla...onneksi ehdimme nähdä aikeet ennekuin sekin olisi saanut kokea hautaamisen...että näin meillä

Tämän vuoden leiri Himoksella on onnellisesti takanapäin ja vaikka sää olikin jälleen Suomen nykyisille kesille tyypillinen (lämmintä muutama aste plussan puolella, sataa vettä sekä pariin otteeseen rakeita..), niin loppujen lopuksi kun vaatetta oli tarpeeksi päällä niin hyvin sujui.

Leirillä emäntä osallistui Remun kanssa aloittelevien toko-ryhmään, josta joitakin vinkkejä tarttui kotiin vietäväksikin sekä tehtiin uudenlaisia harjoituksia mitä emme Remun kanssa ole aiemmin  tehneet. Haastetta harjoittelulle leirillä toi erilaiset häiriötekijät kuten rakennustyömaa, karanneet toiset koirat, joista yhdellä nartulla juoksut, paaaljon erilaisia tuoksuja, ohi kulkevat toiset koirat ja ihmiset jne.

(Remua kiinnostaa jokin muu kuin mitä ollaan tekemässä...)

Samuli otti osaa lapsi ja koira-kisaan, jossa toimittiin kuten oikeissakin koiranäyttelyissä, ja hyvinhän se kisa sujui, sillä he sijoittuivat kisassa toiseksi ja pitihän pokaalin kanssa poseerata, tosin kotimaisemissa

Leirillä aika kului nopeasti ja kun itse otti osaa koulutukseen niin aika suorastaan kului siivillä. Kiva oli tavata tuttuja leirillä ja paljon olisi tehnyt mieli muitakin nähdä, muttei vaan kohdalle ei sattunut. Ensi vuonna sitten leirille uusin kujein...

Ennen leiriä Remu otti osaa niihin nome-kokeisiin ja jos wt:ssä oli tunnelmat pilvissä niin nyt tultiin ryminällä maan pinnalle ja kenties hieman maanpintaa syvemmälle, sikäli mikäli koemaastoon vertaa;)

Koe oli suoritettavissa oleva alokasluokan koe tälle seudulle tyypillisessä suomaisessa letossa. Ensin oli  motivoitu markkeeraus variksella, sen jälkeen ohjaus veteen sorsalle laukauksen kera, hakuruutu (ainakin ruudussa 2 lokkia, 2 varista ja kani) ja lopuksi kakkosmarkkeeraus laukausten kera veteen lokeilla. Joo...ensimmäinen tehtävä meni jo alussa myttyyn, kun Remu-herra karkaa paukkuun ja isäntä joutuu pyytämään koiran takaisin ja lähettämään uudestaan. Ohjaus menee ok, tosin ote linnusta voisi olla varmempi, mutta se haku...huokaus...koira lähtee, kaartaa sinne suuntaan missä oli ensimmäinen markeeraus, eikä monista yrityksistä huolimatta saa hakua jälleen kerran käynnistymään, tulee tyhjänä takaisin tai jää jonkin matkan päähän kyselemään neuvoja...tuo ruudusta "hikisesti" yhden variksen kuivalta maalta ja yhden lokin veden rajasta,senkin varovaisesti siivestä kantaen ettei lintu vain vahingoitu...viimein tuomari keskeyttää kokeen.

No, mitäpä tästä opimme...nyt tiedetään mitä treenaamme erilaisin keinoin ja yritetään vielä...eihän tämä ollut kuin kolmas nome-koe...

Viikonloppuna on ryhmänäyttely Mikkelissä ja seuraava niin ikään samassa kaupungissa reilun kuukauden kuluttua, katsellaan mihin muihin näyttelyihin vielä voisi osallistua.

Tänään oli Laukaassa WT-koe, johon Remu suunnitellusti otti osaa alokasluokkaan, vaikka sää ei suosinut niin koe meni todella hienosti. Remu sai plakkariinsa jo toisen ALO 1 tuloksen sijoittuen kisassa viidenneksi! Koe oli isännän mielestä vaikeampi kuin Siilinjärvellä ollut koe, tämän kokeen maastot olivat haastavampia sekä tähän kokeeseen sisältyi vesimarkkeeraus. Tästä alkaakin sitten armoton treenaus kohti avointa luokkaa... Kiitokset kaikille meitä muistaneille, hyvältä tuntuu saada välillä onnistuneita suorituksia!

Seuraava koetus onkin sitten kesäkuun alussa oleva nome-koe "kotikentällä" ja eikä siihen leiriinkään ole enää pitkä aika;)

Siis eilen oli aivan mahtava päivä! Aamulla varhain suuntasimme kohti Puntinsilimää Siilinjärvelle, jossa oli Savon Nuuskujen järjestämä WT-koe. Remu oli ilmoitettu alokasluokkaan ja arvonnan tuloksena starttasi numerolla 6 (alokasluokan neljäntenä koirana).

Kuten kuvasta näkyy ilma oli aurinkoinen, tosin navakka tuuli teki ilmasta ajoittain viileähkön.

Ensimmäisenä rastina oli ykkösmarkeeraus laukauksen kera hiukan vinoon koirasta nähden, sekä matkalla oli ojan ylitys. Remu lähti matkaan kohti damia, mutta tekee sitten jotain ihan muuta, lähtee harrastamaan hakua aluetta ympäri eikä löydä damia...tässä vaiheessa ohjaajalla ja sivusta seuranneella alkaa olla kylmä hiki..näinkö tässä taas käy... mutta Remu löytää viimein damin ja palauttaa sen hienosti. Tästä rastista 15p.

Toisena rastina oli lähihaku, lähetys vähän kauempaa, ennen hakualuetta ojan ylitys, damit (5kpl) piilotettuna vähän heinien sekaan. Alueelle tuli kaksi laukasta.Tehtävän suorittamiseen vaadittiin kahden damin löytämistä. Remu selvitti tehtävän omaan osaamiseensa nähden hyvin, jaksoi etsiä dameja eikä siltä loppunut usko kesken kaiken, tuloksena 17p.

Kolmas rasti oli ykkösmarkkeeraus (laukaus) ojan yli penkan taakse, paluumatkalla laukaus ja dami laitettuna samaan paikkaan, eli tarkoituksena ohjata koira löytämään dami. No tämän rastin Remu selvitti todella hienosti, pysähtyi dami suussa ja kääntyi katsomaan mistä laukaus tuli ennenkuin palautti damin, nopeasti löysi myös ohjausdamin ja hienosti 19p.

Neljäs rasti oli kakkosmarkkeeraus, joista toinen markkeeraus pellolle ja toinen ojan yli penkalle. Remu juoksi ensimmäisenä pellolla olleen damin yli, mutta huomasi itse damin ja nopea käännös damille ja palautus, samoin toinen markkeeraus löytyi. Tästä 18p.

Päivä oli pitkä ja kokeen luonteeseen kuuluu myös niitä pidempiä odotusaikoja, jolloin ei tapahdu mitään. Päivän alussa tämä odottaminen näkyi Remulla piippaamisena mutta päivän edetessä se osasi käydä itse makaamaan ja rentoutumaan. Kuva otettu ennen finaalia, sillä noita pisteitä ei vielä siinä vaiheessa ollut tiedossa, itsellä vain tunne siitä että joku tulos ainakin saadaan... ellei finaalissa käy huonosti...

Finaaliin alokasluokasta pääsi neljä koiraa, kolme mustaa ja yksi punainen;). Ja eikun vielä jännittämään kuinka tässä tänään käy. Kävihän siinä loppujen lopuksi paremmin kuin ikinä osattiin odottaa, Remu nappasi itselleen ALO1 tuloksen ja 2.sija koko alokasluokassa sekä yhteensä 84 pistettä! Tämä tulos on todellinen työvoitto ja antaa isännälle tsemppiä jatkaa harjoittelua kohti avointa luokkaa. Kiitokset hyvistä neuvoista, koulutuksesta ,niin koiran kuin isännänkin;), sekä kärsivällisyydestä Tuijalle ja Miralle sekä koko treeniporukalle!

Emäntä oli luvannut Remulle tuloksesta, olkoon se mikä tahaansa, niin hampurilaisaterian, kuva olkoon todisteena lupauksen täyttämisestä...

Tänään vielä poseerauskuva, ei paras sellainen, koira on vielä eilisestä päivästä jotenkin uupunut...

Eilen nähtiin paljon muitakin hienoja suorituksia, joista esim. Kati ja Essi saavat olla ylpeitä, vaikka pieni epäonnistuminen kokeessa tulikin, tulos oli nimittäin todella lähellä, heistä varmasti kuullaan vielä;).

Remulla on helatorstaina toiset WT-kokeet, jonne on nyt rennompi lähteä kun tulostavoite ei enää ole kiusana...parhaansa sinne lähdetään kuitenkin yrittämään.

Kesää innolla täällä jo odotetaan ja kun aurinkoiset, ihanat säät suosivat, niin Remun kanssa on käyty lenkkeilemässä paikallisen luontopolun mieltä rauhoittavissa ja silmiä hivelevissä maastoissa.

Remu kevensi turkkiaan polun varteen, saa siitä joku lintu vaikka pesätarpeita... ja ilman mitään mainostamista niin Furminator on kyllä mainio vekotin, täytyisi vain muistaa käyttää useammin..;)

Välillä emännän käskystä pitää yrittää poseerata kameralle, ei niin mukavaa aina Remun omasta mielestä...

Sää oli todella mainio ja tyyni, Remu mielii veteen uimaan...tai kahlaamaan ja odottamaan heittäisikö joku jotain noudettavaa veteen...

Remu siis voi tällä hetkellä hyvin. Kävimme kolme kertaa hierojalla ja nyt sitten on itse yritetty muistaa hieroa silloin tällöin Remun etenkin vasenta puolta, mikä oli enemmän jumissa silloin aiemmin.  Remulla on edessä tod. näköisesti kolme kisaa, joista kaksi WT-koetta ja yksi Nome-koe, jos vaan mukaan mahtuu. Katsellaan miten niissä sitten käy... Harjoituksissa lienee ainakin omasta mielestämme tullut Remulle varmuutta suorituksiin ja riistankin pitäisi paremmin kelvata, mutta mene ja tiedä aika sen sitten näyttää;) voepi männä hyvin tai olla mänemättä

Agilityä jatketaan omaksi iloksi edelleen sekä tokoillaan epäsäännöllisen säännöllisesti. Näyttelyyn Mikkeliin ilmoittaudutaan, josko nyt päästäisiin kokeilemaan mitä sieltä suunnalta Remusta sanotaan. Leiriin enää vajaa kuukausi aikaa, ja leiriähän odotetaan tietenkin innolla, tällä kertaa emäntä osallistuu Remu kanssa aloittelevien toko-ryhmään, joten ainakin sillä tapaa erilainen leiri tiedossa.

Remu pääsi eilen elämänsä ensimmäistä kertaa mukaan fasaaneja metsästämään kuten myös isäntä. Paikkana metsästykselle oli fasaaneja kasvattava tila Joroisissa. Remu sai juoksennella vapaana ja niinpä se keksikin pian mistä tässä hommassa oli oikein kyse...eli "törmättyään" lintuihin se ajoi niitä lentoon niiden piilopaikoistaan sekä myös haki  kaikki ammutut linnut (tosin paria lintua piti laittaa uudelleen hakemaan, mutta positiivista lienee kuitenkin se, ettei uudelleenlähetettynä jättänyt niitä edelleen pusikkoon ja taisi yhdestä linnusta tulla melkoista hyytelöä, ettei oikein ollut mistä sitä olisi kantanut...

Mukava kokemus eilinen iltapäivä siis Remulle, isännälle ja mukana olleelle emännän veljelle. Kuuleman mukaan menevät joskus uudestaan, sikäli kun vaan rahavarat niin sallivat, sillä kyllähän se hinta per lintu on melko suolainen..

Mutta reissu oli siis hintansa "väärtti"!...ja pakastimessa fasaanin rintafileitä odottamassa josko niistä jotain hyvää laitettaisiin, ettei vaan käy niinkuin meidän sorsapaisteille yleensä...

Keskiviikkona oli isännällä loman tynkää ja emännällä vapaapäivä, joten sitten ihan yhdessä Remun kanssa käytiin ns. aamulennolla sorsia tiirailemassa. Saalis ei ollut järin suuri, mutta meille riittävä...on jo jopa syöty tämä saalis eikä tällä erää sorsapaisti päätynyt sinne minne roskat yleensä häviävät... Remu on vaan ihme heppu, veneessä se on jokin kummallisesti tärisevä yksilö joka meinaa tehdä milloin mitäkin syöksyjä veteen, laukauksilla ja ilman...

Tuomiojärvi ja sorsat, täältä tullaan...

Yritettiin sitten poseerata saalis suussa, ei oikein siinä onnistuttu...

Remusta haapana oli sitten niiin ihana, että se piti kantaa autoon ja kotona autosta vielä sisälle... eikä jäänyt Remultakaan sorsapaisti syömättä;)

...kun ei tämä kesäkään ole vielä alkanut, mikäli tuohon säähän on uskominen. Remun kanssa käytiin tänään katsastelemassa syksyä ajatellen paikallisella Tuomiojärvellä josko olisi ollut sorsia näkyvissä. Järvi on nimensä veroinen, soutaminen kyseisellä järvellä on ainakin naispuoliselle yhtä tuskaa (kokemusta on..) lumpeet ja muut romppeet tarttuvat mukavasti airoihin ja välillä on kaislikkoa niin ettei tahdo veneellä läpi päästä. Mutta pääasia että vaan niitä lintuja siellä olisi...

Näkymä Tuomiojärvelle

Remu tarkkailee lintutornista käsin, josko sorsia olisi näköpiirissä...

Viime viikonloppuna Remu otti osaa Leppävirran Nome-kokeeseen, ja koe töppäsi heti alkuunsa hakuruutuun. Remu törmäsi heti ensimmäisenä ruudussa kaniin, muttei tuonut sitä. Kävi hakemassa kauempaa lokin, palasi takaisin kanin luokse mutta, mutta... Remu oli sitä mieltä että pitäköön kokeen järjestäjät kaninsa, hän vain haistaa sitä ja siinä vaiheessa tuomari olikin sitä mieltä että kiiiitoos, tämä koe päättyy tähän. Joopa joo, tuntoja ei voi sanoin kuvata, hanskat näiden nome-kokeiden osalta on nyt toistaiseksi lyöty tiskiin. Treenaillaan omaksi ja Remun iloksi noutojuttuja, mutta kokeet saavat nyt odottaa...jos oikein kovasti alkaa kokeet kiinnostamaan niin lajina on sitten WT...

Emäntä puolestaan oli sitten seuraavana päivänä samaisissa nome-kokeissa alokasluokassa toimitsijana soutamassa venettä, harmi vaan että olin suurimman osan ajasta selkä kilpailijoihin päin etten aivan päässyt seuraamaan kokeen kulkua jatkuvasti mutta jotain kuitenkin näin ja kuulin. Koe oli mielestäni suoritettavissa oleva, se alkoi hakuruudulla josta piti tulla kaksi riistaa (ruudussa 2 lokkia, 2 varista sekä kani), sen jälkeen tuli ohjaus veteen, jossa lokki oli ns. puskan takana. Ohjauksen jälkeen tuli ykkösmarkkeeraus veneestä lokilla, sen jälkeen hakuruutu jatkui ja viimeisenä vielä toinen ykkösmarkkeraus vähän kauempaa veneestä lokilla. Sen jälkeen pääsi sitten ehkä jäljelle... Ongelmia oli useammalla juuri riistan käsittelyssä, siitä kieltäytymisessä. Ohjauksessa moni koira lähti uimaan venettä kohti ja markkeerauksissa pidempi matka tuotti koiralle vaikeuksia. Yleisesti ottaen mukava päivä, jostain syystä näitä Remun heimolaisia ei juurikaan näissä kisoissa ole, mistäköhän se johtuu...

Remu näyttää näin parhaat puolensa, ettei se elämä aina niin vakavaa ole ;)

Tämänvuotinen tollerileiri Himoksella on ohitse ja sää suosi kuten edellisenä vuonnakin. Emännällä alkoi viikon kesäloma ja sää tällä viikolla on ollut kaikkea muuta kuin lomasää.... Mutta lomaa kuitenkin. Leirillä juhlittiin perjantaina Riian valiojuhlia, onnea vielä kerran Remun siskolikalle, kai Remulle pitäisi katsastaa noita näyttelyitä jossain vaiheessa..huoks.... Leirillä Remu osallistui isännän kanssa WT-ryhmään, jota ohjasi Esa Valkonen. Harjoituksia oli vain lauantaina, koska ryhmän ohjaaja starttasi itse sunnuntaina Siilinjärven nome-kokeessa parhaimmalla mahdollisella tavalla :) WT:n suhteen Remun kanssa täytyy harjoitella vielä enemmän nopeaa sivulle tuloa sekä seuraamista, vaikka yleisesti ottaen kaikilla siihen ryhmään osallistuneilla tollereilla oli harjoitukset menneet todella hyvin. Lauantai-iltana oli leiriohjelmassa mm. leirikisa, johon sitten otettiin haastettuina osaa Remun kanssa ja yllätykseksi team Hulivili voitti kisan... Me leiriläiset lähdimme takaisin kotiin päin heti sunnuntai aamuna, sitä ennen kuitenkin käväistiin katselemassa hulppeita maisemia pohjois-himoksen laelta. Paluu arkeen on kaikinpuolin aloitettu, Remu on käynyt treeneissä ja herra riistan kanssa ei oikein juttu luista, jatkamme "jutustelua" uudelleen tänä iltana...

Suska ja Tero & "Poeka"

Hulivilin Steppereitä eli oikealta aloitettuna Kalle, Riia, Oona ja Remu

Team Hulivili  tuulettaa finaalipaikan johdosta

Kevättä on siis ilmassa kun aurinko paistaa ja lumet ovat sulaneet hurjaa vauhtia. Remun kanssa käväistiin tutkailemassa paikallista luontopolkua joko siellä pääsee juoksentelemaan. Jäät eivät vielä ole lähteneet järvistä ja polun varrella onkin monta kohtaa jossa uintia voi yrittää kuten Remu tekee alla olevissa kuvissa...eli vielä ei päässyt Remu heittämään talviturkkia mutta tuskin sitä tarvitsee kauaa odotella.;) Luontopolulla on pituutta viitisen kilsaa ja lisää pituutta saa jos kiertää vielä lähellä olevan riistapolun joten Remun lisäksi liikuntaa saa myöskin emäntä, vaan mikäpä on "naatiskellessa" tuosta auringosta...

Ja pitihän sitä yrittää vielä poseerata kameralle luonnon keskellä...

Tänä aamuna lenkillä oli mukana tennispallo (yllätys..) ja vaikka kuva ei ehkä ole paras mahdollinen, niin se kuvastaa edelleenkin sitä että olisiko Remun nimeksi pitänyt antaa sen Dumpo..ainakin kun korvia katsoo...

Viime viikonloppuna olimme Jämsänkoskella pentutreffeillä, jossa oli paikalla useita Hulivilin ja Fireheartin kasvatteja. Remun sisaruksista treffeillä olivat Ria (H. Stepping Rose), Arttu (H. Step Up), Maukka (H. One Step Ahead) ja Oona (H. Let`s Step),  vain kaksi sisarusta puuttui. Aika meni nopeasti ulkoilmassa seuraten muiden treenamista, jutustellessa ja kuulumisia vaihtaen sekä monipuolisen iltaohjelman merkeissä. Toki myös Remu osallistui erilaisiin treeneihin. Niin kamera oli kyllä mukana, mutta loppujen lopuksi ei niitä kuvia tullut juurikaan otettua, alhaalla kuvat Remusta ja Artusta (ovat aikalailla samannäköisiä) ja äidistä poikineen, eli Erin poseeraa poikiensa välissä.

Otsikkoon viitaten, Remu on tässä pentutreffien jälkeen ollut vielä sorsalla kolme kertaa ja herra meinaa olla malttamaton, syöksyy kaikista laukauksista veneestä veteen (kummallisia "kaakanoita" näillä seuduilla, sitä ei Remu ymmärrä..) Eli tiedossa on malttiharjoituksia laukauksien kera... Kehitystä Remussa on kuitenkin tämän syksyn aikana tapahtunut, nyt kun on päässyt jyvälle mitä sorsastuksessa tapahtuu.

Syksyn edetessä ja ilmojen viiletessä on Remulle hankittu käyttökoirat.comista neonpreeniliivi tuulen ja kylmän suojaksi. Liivi on 2-puoleinen, jolloin sitä voi pitää maastokuvioisena esim. sorsastuksessa ja oranssina versiona huomioliivinä muissa tilanteissa. Liivi on helppo pukea ja sitä testaillaan vielä tänä syksynä, tosin Remu ei ole siihen aivan yhtä ihastunut kuin omistajansa...;)

Sunnuntain WT-kokeesta tuloksena oli siis pyöreä nolla, mutta tuloksesta emme ole lainkaan harmissamme, sillä Remu kuitenkin suoritti tehtävät hienosti ylittäen odotuksemme. Korvat oli kuulolla koko ajan sekä ohjauksessa suunnat hienosti selvillä, vaikka niitä ei ole paljon harjoiteltu.  Ainut rasti jolta nollat tuli, oli markkeeraus rinteeseen, jossa Remu juoksi damin ohi ja ohjaaja ei tajunnnut "pillittää" että siinä se dami on... Nyt on sitten ensimmäiset kisat korkattu eivätkä varmasti viimeiseksi kisaksi jää. Nyt vain lisää harjoitusta, sillä itse kilpailu oli jo hyvää harjoitusta molemmille sateisessa säässä.

Sorsastuksesta sen verran, että nyt eivät haavakotkaan enää pääse karkuun, siitä pitää Remu huolen ;)

Remu on päässyt aloittamaan sorsastuksen ja kävi parina iltana viimeviikolla tutustumassa jälleen sorsastukseen. (Olihan Remu viime vuonna mukana, muttei silloin oikein tiennyt miten toimia). Ekalla kerralla Remu ei uskaltanut ottaa vielä hengissä olevaa, siipiään räpyttelevää sorsaa suuhunsa vaan jäi uimaan ympyrää sorsan ympärille, eikun koira takaisin vierelle ja uusi laukaus, ja sitten onnistui se noutokin toivotusti. Toisella kertaa Remu olikin jo osannut käsitellä "haavakkoa" paremmin, eli lisää vain harjoitusta... Remun kanssa käytiin Mikkelissä ryhmänäyttelyssä, josta tuloksena jo tuttuakin tutumpi EH. Uusia näyttelyitä ei liene suunnitelmissa vähään aikaan...;) Olimme Jarnon kanssa eilen Hankasalmella seuraamassa SM-NOMEn finaalia. Todella mielenkiintoista ja ihaltavaa katsoa sen tason koirien osaamista ja sitä, kuinka niitä ohjataan. Ei voi muuta kuin ottaa itse niistä oppia ja vinkkejä omaan harjoitteluun, katsotaan milloin loppufinaalissa olisi tollereita?

Remu osallistuu 2.9 WT-kisojen ALO-luokkaan...

Jee, kesä ja helteet tulivat vihdoin ja viimein! Näinhän sitä oli toivottukin, kun emäntä aloitti kesälomansa ;)... Remu on nauttinut aurinkoisista päivistä uimalla ahkerasti joka päivä ja oppimalla viimein hyppäämään laiturilta veteen.

Taidonnäyte kuinka rannalta hypätään veteen.

Vuorossa laiturilta hyppy...

...ja välillä pitää ravistella ylimääräinen vesi pois turkista.

Remun kanssa käväistiin tänään helteisessä Kuopion kaikkien rotujen näyttelyssä, josta "saaliina" oli jälleen kerran EH eli punainen linja jatkuu... arvostelu luettavissa näyttelyt-sivulta. Ensi viikonloppuna edessä onkin sitten Riihimäellä kaksi näyttelyä eli TollerShow ja metsästyskoiranäyttely.